Immolan Rajavartiolaitoksen lasi-installaatio

Kohde: Immolan Rajavartiolaitos, taideteos Alue (Punainen 0001, Sininen 0002, harmaa)

Taitelijat: Pekka Niittyvirta ja Jari Silomäki

Valokuvataiteilijat Pekka Niittyvirta ja Jari Silomäki tapasivat aikoinaan opiskellessaan entisessä Taideteollisessa korkeakoulussa, nykyisessä Aalto-yliopistossa. Yhteistyön siemenet kylvettiin jo silloin, ja nyt yksi työn hedelmistä, Valtion taideteostoimikunnan ja Senaatti-kiinteistöjen taidekilpailun voittanut lasi-installaatio Alue (Punainen 0001, Sininen 0002, harmaa) pysäyttää ohikulkijat Immolan Rajavartiolaitoksella. Teoksessa sotilaskodin pihaan rinnakkain asetetun kahden magentan ja syaanin värisen lasilevyn väliin jäävä alue muuttuu harmaaksi värien kumotessa toisensa. Lasit tulivat luonnollisesti Vitrealta.

“Lasi on valokuva-taustalla ilmeinen vaihtoehto, mehän kutsumme objektiiveja laseiksi”, Niittyvirta kuvailee lasin valikoitumista teoksen elementiksi. “Lasi on kova, herkkä ja lähtökohtaisesti vielä neste; ominaisuuksia, joita ei muilla materiaaleilla ole. Lasin optiset ominaisuudet antavat tason, jolla voi käsitellä erilaisia konsepteja, ja keitokseen saadaan mukaan mm. valo.”

Rinnakkain aseteltujen magentan ja syaanin väristen lasilevyjen päällekkäinen alue muuttuu harmaaksi Immolan sotilaskodin edessä — Kuva 1. Pekka Niittyvirran ja Jari Silomäen lasi-installaatio pistää pohtimaan “raja”-käsitteen häilyväisyyttä ja sopimuksenvaraisuutta.

Teoksen vaikuttavan kokoiset kaksi lasilevyä ovat 2,4 metriä korkeita, 4 metriä leveitä ja 5 senttiä paksuja. Levyt on pystytetty maahan kaivettuun Vitrean suunnittelemaan kiinnikkeeseen, jonka täytyy pystyä kannattelemaan melkoista kuormaa, sillä yksi lasilevy painaa yli tuhat kiloa. Magentan ja syaanin sävyt saatiin yhdistelemällä Vancevan värikalvoja, jotka laminoitiin erikoiskirkkaiden karkaistujen lasien väliin. Yhteensä lasikerroksia yhdessä levyssä on kolme.

Lasi kuvastaa raja-käsitteen satunnaisuutta ja kysymystä valokuvan roolista

“Lähdimme liikkeelle kolmesta peruspalikasta: valokuvallisesta ajattelusta, miten voimme käsitellä rajaa teoksessa, ja mikä on teoksen suhde arkkitehtuuriin ja ympäristöön. Yritimme pitää valokuvallisen ajattelun mukana, vaikka vaihdamme välinettä”, Silomäki kertoo ideasta teoksen taustalla.

“Halusimme tehdä abstraktion kautta konkreettiseksi hyvinkin häilyvän rajan käsitteen. Moderni kartografia on tehnyt rajasta asian, johon voidaan tarttua ja jolla on merkitystä arkipäivään. Konkreettisesti se katkoo kyliä ja taloja, eivätkä ihmiset koe asuvansa toisella puolella jotain rajaa”, Niittyvirta täydentää.

Ajatuksen rajasta outona, sopimuksenvaraisena ja abstraktina käsitteenä taiteilijat kytkevät teoksensa harmaaseen alueeseen, joka syntyy kahden erivärisen lasin kumotessa toisensa. Samalla Silomäen mukaan kaksi eri väriä ikään kuin kadottavat toisensa prosessissa.

“Jos katsot rajaa ensin yhdeltä ja taas toiselta puolelta, niin se on yhtä lailla harmaa. Rajan merkit saattavat olla erilaiset, mutta ruoho on yhtä harmaata toisella puolella aitaa”, Niittyvirta nauraa.

Lisäksi taiteilijat mainitsevat auringon kulman, joka siirtyessään tai katselijan vaihtaessa katseluperspektiiviä siirtää teoksen harmaata aluetta. Tämän Niittyvirta ja Silomäki rinnastavat ajan taipumukseen siirtää rajoja, olivatpa taustalla sitten valtioiden vaatimukset, jäätyneet konfliktit tai puhdas sattuma, kuten Tornionjoen rajapyykki Suomen ja Ruotsin välillä, joka elää joen virtaaman mukaan.

Rinnakkain asetellut magentan ja syaanin väriset lasilevyt johtavat Immolan sotilaskodin rakennukselle — Kuva 2. Niittyvirran ja Silomäen teos hyödyntää valokuvallista ajattelua: “Valokuvataiteessa on aina ollut oleellisempaa mitä tapahtuu kuvanoton ja printin välissä. Valokuvan hetki on kiinni prosesseissa, jotka ovat jollain tapaa aineettomia.”

Tulevaisuudessa Vitrean lasit voivat löytyä useammasta taideteoksesta

Niittyvirta ja Silomäki saattavat hyödyntää Vitrean kautta tulevia laseja myöhemminkin, sillä taiteilijoiden suunnittelupöydällä on useampikin lasia sisältävä projekti. Lisäksi yhteistyö Vitrean kanssa sujui erinomaisesti.

“Taideprojekteissa kokemattomalle saattaa tulla hyvinkin yllätyksenä kaikki kummallisuus, mikä ei ole normaaleissa rakennusprojekteissa läsnä. Vitrealla riitti ymmärrystä tähän, mikä on olennaista, jos tehdään jotain kokeellista”, Niittyvirta mainitsee.

“Niin ja kärsivällisyyttä riitti ennen kaikkea. Se on tärkeää”, Silomäki lisää.

Koivun oksien välistä kuvattujen magentan ja syaanin väristen lasilevyjen päällekkäinen alue muuttuu harmaaksi Immolan sotilaskodin edessä — Kuva 3. Teoksessa haluttiin kunnioittaa myös sen suhdetta ympäristöön.

Vitrean taiteilijat löysivät käymällä järjestelmällisesti läpi Suomen erikoislasikentän. Ollessaan yhteydessä eri yrityksiin Vitrea seuloutui nopeasti tarpeeksi ketteräksi toimijaksi, joka oli valmis tarttumaan Niittyvirran ja Silomäen omien sanojen mukaan hieman kummallisempaan, haastavampaan ja omituisempaan projektiin. Taiteilijat ovatkin valmiita suosittelemaan Vitreaa kollegoilleen, ja tieto liikkuu alalla tehokkaasti puskaradion kautta.

“Jos ei olla jo nyt suositeltu, niin varmasti suositellaan, kun joku kysyy”, taitelijat hymyilevät.

Mikään lasiratkaisu ei ole meille mahdoton. Ota meihin yhteyttä jo tänään, niin teemme uniikit ideasi todeksi.